Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

perjantai 31. tammikuuta 2014

Kosketus intialaiseen päänhierontaan ja merilevä hoitoon

Tänään sain aloittaa aamun itseni hoitamisella..aika harvinaista herkkua. No jotta ei menisi liian herkuksi, niin pörröpäät eivät halunneet tänään kerhoon, joten otin heidät matkaan.
Onneksi menin omalle työmaalleni joten se ei pahemmin haitannut.

Mutta aiheeseen eli enisimmäisenä voin suositella näitä molempia ihan jokaiselle.
Ihan mahtavaa, jos tuossa ei joku rentoudu niin sitten ei ehkä missään. Nimi intialainen päänhieronta hieman hämää, koska siinä hierotaan myös niskaa, hartioita ja kasvoja. 
Minä olin puoli koomassa vaikka pörröpäät leikki lattialla. Rentouttava musiikki on hyvä lisä tähän hoitoon, pörröpäätkin hiljentyivät ihan täysin lähes koko hoidon ajaksi. Vanhempi pörröpää tuumasi lähtiessä että voidaanko ostaa kotiinkin tuollaista musiikkia, miksipä ei.

Tämän ihanan rentoutumisen jälkeen päähän lisättiin merileväkeitos. Ja päälle kylmä pyyhe. Pörröpäiden kanssa haaveiltiin että minusta tule merenneito, ihan vielä ei pyrstö kasvanut mutta tukka koki kyllä kirkastumisen ja se tuntuu ihanalta. Tämä ei siis ole mikään varsinainen hiusta hoitava juttu, vaan ennemmin hiuksen syväpuhdistus. Varsinkin jos käyttää paljon muotoilutuotteita ja muita hiuksia kuormittavia juttuja, on hius tärkeää syväpuhdistaa välillä. Syväpuhdistava shampooon loistava koti käyttöön mutta jos joskus haluaa hieman hemmotella itseään ja hiuksia, suosittelen tätä hoitoa:)

Nyt tukka hulmuaa ja olo on aikasta jees.. 

P.s vaikka välillä hieman epäilevästi suhtaudun työkaverini ekokoulu touhuihin, on se koskettanut pikkuisen minuakin;) ihan vielä en kyllä ole siihen savivelin litkmiseen lähtenyt, mutta eihän sitä tiedä jos mullekkin iskee jokin villitys, esim kolmenkympin sellainen;)


P.s ihan selvä valaistuminen kuvassa nähtävissä..olisko aurinko vai sittenkin sisäinen kauneus? ;)

torstai 30. tammikuuta 2014

Koti

Eilisestä väsymyksestä ei enää tietoakaan, elossa siis jälleen.
Koti on nyt siivottu ja siivouksen lomassa mietiskelin kodin merkitystä minulle.
Onhan se vain maailman paras paikka<3
Mutta mikä se koti sitten on?

Kylllä se on vain niin että olipa koti millainen tahansa, ei se miltä se näyttää tee siitä kodista yhtään onnellisempaa. Okei myönnän että lasten kanssa käytännöllinen, tilava koti on plussaa. Ja kyllä koti jossa vallitsee jonkinlainen järjestys on itselleni myös tärkeää, koska jos kämppä on sekaisin olen itsekkin levoton. Mutta todellisuudessa minun kotini on sellainen missä asuu rakkaus.

Pidän  kyllä todella paljon kaikesta kauniista ja kaikesta vaaleanpunaisesta. Välillä syyllistyn itsekkin kiinnittämään liikaa huomiota ulkoiseen kauneuteen ja unohdan mikä on tärkeintä.

Meillä on ihana koti, se on vanha ja meidän tie vei tänne miehen työn vuoksi. Joskus haaveilemme uudesta kodista joka olisi juuri sellainen minkä itse haluaa. Saisi sunnitella kaiken alusta loppuun, ei tarvitsisi purkaa vain saisi rakentaa vain uutta. Saisi itse valita missä mikäkin huone sijaitsee, sisustaa ja tehdä kodista järkevän. Mutta haluanko pankin kanssa naimisiin vielä syvemmin, haluanko käyttää vuoden tai kaksi kaiken ajan siihen, haluanko luopua kauniista pihasta, haluanko luopua tästä kodista.

En.

Onneksi on vaihtoehto, koska meidän ei ole pakko saada uutta kotia. Se on vain ulkoisesti täydellisestä kodista haaveilua, mutta tekisikö se meitä yhtään onnellisemmaksi?

Luultavasti ei.. 

"Koti on siellä missä sydän asuu" 






















keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kosketus -saako olla väsynyt?


Siinä se tuijottaa minua silmiin ja virnuilee..ha haa etkö muka tiedä kuka minä olen ja mihin minua käytetään?
Haluaisin vastata että en, mutta kyllähän minä tiedän..imurihan se siinä katselee minua syvälle silmiin ja haluaa että talutan sitä ympäri 180:ntä neliöä.

Mutta mitä jos ei jaksa?
Tuo paholainen ei vastaa, johtuuko sitten siitä ettei johto ole seinässä vai siitä ettei imurit osaa puhua.
Luultavasti viimeinen vaihtoehto on lähempänä oikeaa..




Läppäri sanoo että akkuvirta vähissä kytke laite verkkovirtaan..( johtuisiko 60:stä sähköpostista jotka olen tänään lähettänyt) en jaksa mutta koska en halua että aloittamani teksti haihtuu taivaantuuliin raahustan verkkovirran luo..Onneksi läppäri osaa sentäs puhua ja kertoo mitä täytyy tehdä;)
Matka voi siis jatkua..kunnes - Äiti tule lattialle istumaan. Revin piuhat seinästä ja siirrän jälleen itseni läppärin kanssa olohuoneen lattialle, tälle kertaa johtoa perässä vetäen. Ja mitä tekee pörröpää.. jatka lelujen levittämistä eteisessä, siiryin siis turhaan Hello Kitty kasaan..

Saako joskus olla väsynyt? Sisäinen täydellinen minäni vastaa että ei. Ulkoinen minäni, joka edelleen puolilta päivin on sonnustautunut yöpukuun näyttää kaikesta huolimata väsyneeltä. Ehkä siis olen väsynyt vaikka sisäinen minäni kieltääkin sen. Miksi ei voi antaa itselle lupaa olla väsynyt? Joskus vaan väsyttää, minkäs teet.. Jos on viisas antaa itselleen luvan olla välillä väsynyt, lepää ja lopettaa niitten rästihommien miettimisen.
Sitten kun on levännyt hoitaa ne rästihommat ja näin energiaa ei kulu hukkaan eli siihen niiden tekemttömien töiden miettimiseen.

Tällä viikolla tein vain kaksi työpäivää ( äiti en löydä junaa tule auttamaan..ja jälleen nousen etsimään junaa) kevyesti 23 tuntia sain kahteenpäivään mahtumaan. Aina ensimmänen vapaapäivä kuluu samoissa merkeissä ,väsyneenä. Tässä päivässä on vain se poikkeus että meillä ei ollut aamusta mitään menoa ja moista en muista olleen aikoihin.. no okei kahdelta on keskmmäisen pörröpään puheterapia. Mutta muuten minun ei ole pakko tehdä mitään ylimääräistä, jos tuo imuri ei tujottaisi minua vaativasti..

Harkitsin päikkäreitä tähän väliin, mutta muistin aamun kahdeksan kertaa sohalle makaamaan ( äiti auta minua) ja siitä sit kahdeksan kertaa ylös ( tässä välissä keskustelen juuri koulusta saapuneen pörröpään kanssa ja kuuntelen pienimmän pörröpään tarinaa leikkimökissä asuvasta tontusta) episodia ja totesin että se on ehkä huono idea.. Ajattelin siis kuluttaa energiani tähän ja samalla yritän pysyä hereillä..

Joku kysyi että missä välissä minulla on aikaa tähän, no mullahan on päivässä aikalailla koonainen yksi tunti kun lapset on menneet nukkumaan ja ennen kuin itse menen nukkumaan eli yhdentoista ja kahdentoista välillä ei yleensä ole hirveän suurta ohjelmaa ( johtuen siitä etten jaksa silloin mitään suurta tehdä)
Äiti imurin sisällä on mun paras lempikoruni, ota se pois, käsken kerätä Hello kittyt ensin.. lapsi sanoo ettei jaksa. Olen yhtä ilkeä kuin tuo imuri ainoana erona se että osaan puhua ja vaadin lasta kuitenkin keräämään lelut. Jostain takataskusta pöärröpää kaivaa taikavoimia ja alkaa kerätä leuja, toistaen erinäisiä vaatimuksia samalla, välilä hän heittäytyy lattialle makaamaan ja ihmetelemään .. mietin miltä näyttäisi jos isekkin kesken imuroinni heittäytyisin kenttään ihmettelemään pölypalloja.. Varmaan milenkiintoiselta..

Äit saanko katsoa nyt Hello Kittyä? Kysyn joko junat on kerätty? pörröpää vataa virnistellen että oon.. eli ei ole.. En jaksa enää olla ikeä ja annan junien nyt olla, samalla annan itsellenikin luvan jättää imurin rauhaan, kyllä se siinä odottaa, onhan se siinä jo kaksi päivää reippaasti jaksanut odottaa.. ehkä huomenna katson imuria silmiin ja vastaan kyllä, korostan kuitenkin sanaa ehkä.

Tätä tekstiä kiorjoittaessani minut keskeytettiin aika monesti lauseella joka alkoi ÄITI, josain vaiheessa tajusin ettei tämä tule koskaan päätökseen jos jokaisen asian kirjoitan joten luovuin siitä ja kirjoitin vain osan, mutta tarinan opetus oli kuitenin se että vaikka välillä ärsyttää, on tuo sana ÄITI kuitenkin loppuviimein todella ihana<3 ainakin niin kauan kun murrosikäiset lapset lisäävät siihen etuliitteen idiootti, tyhmä tai muu joku yhtä herttainen.. nautin kaikesta huolimatta äitnä olosta mös väsyneenäkin, olenhan onnekas saadessani olla äiti ja viettää vapaa päiviä kotona pörröpäideni kanssa.



tiistai 28. tammikuuta 2014

Kosketus "rajaton rakkaus"

Tänään minulla oli ajatus kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta suunnitelmat on tehty muutettavaksi. Jotenkin ne asiat mistä oli tarkoitus alunperin kirjoittaa hukkuivat tähän valtavaan kosketukseen..

Jälleen päivityksen tarkistus ystävän blogiin saivat aikaan kosketuksen joka on pakko jakaa myös teille. Hetken ajattelin onko väärin kirjoittaa toisten ihmisien elämästä, mutta jos se minua koskettaa minä teen niin.. enhän minä itsestänikään voi rajattomasti kirjoittaa.. Jos luet tämän L toivon ettet pahastu<3

Jokainen normilapsen äiti tietää että kakkapyllyn peseminen ei ole välttämättä elämän kohokohtia.. mutta alle kilon painoisen keskosen vaipasta löytyvä kakka on aarre. Ja se että sen saa itse vaihtaa on varmasti elämän onnellisimpia hetkiä.. kuinka niin itselle 8 vuoden arkisesta, pakollisesta pahasta, joskus todella ärsyttävästä asiasta kun se kakka tulee ihan väärään aikaan väärässä paikassa ja yhtäkkiä luettuani tekstin siitä niinkin arkisesta asiasta kuin kakka voi tulla toisen elämässä jotain todella kaunista. 

En olisi ikinä uskonut kirjoittavani että kakka on koskettavaa, mutta kummipoikani kautta tiedän kuinka elämälle välttämätön asia se on. Toisekseen suoliston toiminen ja se sen toimimaan saaminen ei ole mikään yksinkertainen juttu..

Pojat voivat siis olosuhteisiin nähden hyvin ja nuo kämmenen kokoiset nyytit on jotain uskomatonta.

Tänään oli vuoristoradassa ollut tekstin perusteella onnellista vauhtia, vaikka matka jatkuu ja on varmasti vielä pitkä, olen niin onnellinen että vanhemat saavat ja osaavat nauttia pienistä hetkistä maailman rakkaimpien lastensa kanssa<3

Rakkaus omaan lapseen on vain jotain niin rajattoman suurta. Se tekee minut valtavan onnelliseksi ajatellessani kuinka onnekas olen ollut saadessani kolme ihanaa tyttöä. Mutta samalla se tekee minut myös valtavan surulliseksi, koska on ihmisiä joille ei koskaan anneta siihen mahdollisuutta.
Jälleen kysymys MIKSI..? en voi ymmärtää..en halua ymmärtää, se on minusta niin väärin..

Tätä minun "päiväkirjamatkaani" on nyt takana kohta kaksi viikkoa..tunnen oloni aika keveäksi ja onnelliseksi. Olen katsonut tämän ajan elämääni ihan uudesta vinkkelistä, olen oppinut itsestäni uusia asioita ja olen myös häkeltynyt.. Vajaassa kahdessaviikossa lähes 2000 kävijää, monta sydäntä lämmittävää kommenttia, viestejä ja ystävällisiä sanoja. Olen kiitollinen. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Yhdeksäs kosketus

Blogissani on vajaan vuorokauden aikana käyty 650 kertaa..määrä on todella huikea ja oikeastaan myös vähän pelottava. Edelleen mietin onko tämä viisasta, koska en voi mitenkään tietää kuka tätä lukee. Pelkään että minut ymmärretään väärin tai tekstejeni aitoutta epäillään.. kaikesta huolimatta kävin jälleen keskustelun sisäisen minäni (joka on ehkä hitusen järkevämpi) kanssa ja päätin jatkaa.. Olen erittäin yllättynyt miksi juuri kosketus täydelliseen parisuhteeseen sai ihmiset liikkeelle?!? Oliko otsikko epäilystä herättävä, uteliaisuutta, vai kenties halu tietää sellaisen olemassa olosta. Oli miten oli, uskoo ken tahtoo..minä kuitenkin tiedän että se on mahdolista..

Koska tuntuu että elän elämäni onnellisinta aikaa, mieleen tulee myös toisinaan mitä jos..
Mitä jos minulle täydellinen elämä hajoaa.. tiedän että pitkän suoran jälkeen jossain vaiheessa tulee mutka, kenties tulee myös kuoppainen tie ja joskus erittäin liukaskin..

Entä jos jokin muu tulee ja tekee elämästäni surullisen näytelmän. Miksi minulla olisi oikeus onnelliseen elämään, miksi minun lapseni saisivat elää terveinä, miksi minun läheiseni kuolisivat vain vanhuuteen, miksi meidän perheelle ei sattuisi mitään kurjaa.. niinpä en usko että onni asuu luonani aina..

Käännän pelkoni voitoksi, nautin tästä hetkestä, koska huomisesta ei kukaan tiedä. Olen onnellinen nyt enkä ajattele että sitten kun .. 

Tänään paluu arkeen..kekimmäinen pörröpää on flunssainen, räkä valuu ja yskä on hirmuinen. Mieheni kanssa kauhuissamme mietimme mitä jos huomenna lapset ei ole hoitokunnossa. Kahden yrittäjän perheessä nämä hetket ovat aina suuria mysteereitä, molemmat tunteva oman työnsä niin tärkeäksi jotta töistä on mahdoton olla pois..päädyimme siihen että jos lapsia ei hoitoon voi viedä toinen on poissa aamupäivän ja toinen iltapäivän.. No edelleen mietin että missä välissä teen ne asiakkaat joita en voi siirtää loppuviikolle koska hoitopäiviä on jäljellä enää kaksi ja jos lapsi on sairas varattuna hoitopäivänä, se päivä meni siinä.. ratkaisua miettiessäni ystäväni päivitti blogiaan..
Pysähdyin..

Minä en ole korvaamaton, eikä kenenkään tukka voi olla myöskään niin hirveä jottei se voisi muutamaa päivää odottaa..

Ystäväni kirjoitti blogissaan mielenkiintoisella tavalla raskaudestaan joka päättyikin aivan liian aikaisin ja joka ei mennytkään niin kuin oli suunniteltu.. Hän vertasi sitä matkaan jossa haaveissa oli jokin lomakohde ja matkalla se muuttuikin ihan toiseksi kohteeksi ja edellenkään ei tiedetä minne ollaan menossa..

Huomenna nuo pienet keskospojat täyttävät viikon<3 vaikka tämä perhe ei ole minulle todella läheinen (tai tavallaan on mutta tavallaan ei), en voi olla päivittäi miettimättä mitä sinne kuuluu ja miten pojat voi. Luin joululomalla kirjan 875g ja sen perusteella minulla on joku haju keskosista.

 Voin vain kuvitella millaisessa vuoristoradassa noita vanhempia pidetään, tilanteet muuttuvat nopeasti ja vauhti varmasti saa sydämen lyömään yhä nopeammin, hengityksen salpaantumaan ja koko ajan pelottaa seuraava alamäki ja jaksaako vaunu nousta seuraavaan ylämäkeen.. mäen huipulla tunnet onnen ja vauhti tuntuu ihanalta ja saa hymyn huulille, kunnes taas mutkan takaa paljastuu uusi alamäki..  
Niin pelottava vuoristorata kun kyseessä on niiden vanhempien omat pienen pienet kaksispojat. Kukaan ei koskaan kysynyt näiltä vanhemmilta haluavatko he mennä tähän vuoristorataan, ei ollut vaihtoehtoa jätän lipun käyttämättä ja syönkin ennemmin hattaraa. Toivon että tämä perhe selviää vuoristoradasta ja jonain päivänä he saavat itse valita ostavatko liput koko perheelle vuoristorataan vai kenties vain karuselliin.

Olen elänyt tätä vuoristoradan sivustaseuraajan elämää ennenkin, vain muutama vuosi sitten kummipoikani vietti elämästään lähes vuoden tuolla samaisessa sairaalassa lastenteho- osastolla. Onneksi tämä vuoristorata on nyt hieman tasaisemmalla maalla, vaikkei vieläkään ihan perillä. Mutta erityiset lapset ovatkin todellinen rikkaus joilta kaikki läheiset savat paljon jos vain avaavat silmänsä. 
Muistan vieläkin kun ystäväni mietti että miksi, miksi juuri meille ja eräs hoitaja oli sanonut että erityisiä lapsia annetaan vain niille joiden tiedetään siitä selviävän.
Tämä piti ainakin ystäväni kohdalla paikkansa, he ovat selvinneet ja heillä on super suloinen poika jolla on taikavoimat;)

Nyt sauna kutsuu.. mutta joo muokkasin vähän asetuksia jotta kommentoiminen pitäisi olla nyt helpompaa:) 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kosketus täydelliseen parisuhteeseen

No niin nyt on parisuhdetta jälleen hoidettu..
se on kuulkaa 24h pikaloma joskus ihan parasta.
Oikeastaan se ei vaadi kuin hyvää seuraa, ruokaa ja hetken olla yhdesä ja se on siinä..

Suomalaisiin tapoihin ei kuulu kertoa onnesta koska sehän voi mennä leuhkimiseksi, mutta nyt minä kyllä teen niin, älkää ymmärtäkö väärin.
Minulla tai oikeammin meillä on täydellinen parisuhde.
Yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen olemme edelleen aivan yhtä rakastuneita, joka ikinen päivä on ilmassa se sama rakkaus kuin ennenkin, uskomatonta mutta totta.

Oikeastaan olemme seurusteleet ensimmäisen kerran jo ylä-asteella ja tämä samainen mies on minun ihka ensimmäinen ensirakkaus..vieläkin muistan sen hetken kun tapasimme ensimmäisen kerran ja monien vuosien jälkeen mutkikkaitten polkujen kautta tiemme veivät jälleen yhteen.
Alku oli todella mutkainen mutta se tie oli meille niin oikea.
Olemme eläneet aina kolmestaan, neljästään viidestään..
emme koskaan ole siis olleet kahden ja uskokaa tai älkää se tie oli meille ihan oikea.

Suhteemme on niin syvä ettei sitä kaada mikään, ajatus siitä että eläisimme 100 -vuotiaaksi eli yhteistä elämää olisi enää 70:ntä vuotta jäljellä tuntuu kamalalta, vain 70:ntä..se on ihan liian vähän..

Olemme kaksi ihan erilaista ihmistä mutta vuosien saatossa meistä on kehittynyt loistava pari.
Pidämme samoista asioista, samanlaisesta ruuasta, vaatteista, koruista, sisustuksesta.
Meillä on samanlainen tapa kasvattaa lapsia, hoitaa parisuhdetta ja kotia.
No okei mieheni imuroi kyllä ahkerammin ja pihan hoito on sen heiniä mutta se saa sen anteeksi;)

Mikä on tämän mystisen pakahduttavan rakkauden salaisuus?
Uskon että se on ne pienet hetket, pienet teot ja niistä koostuva kokonaisuus.
Arvostus toista kohtaan, toisessa ihmisessä nähty hyvä. Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan toimii. Usko samoihin asioihin, unelmiin. Toivo että saa olla yhdessä aina.
Ja se mitä ei voi itse tehdä eikä siihen vaikuttaa vaan se tulee jos on tullakseen.
Rakkaus..

Päivääkään en pois vaihtaisi,
hetkeäkään en kanssasi halua unohtaa.
Mitään en sinussa muuttaisi,
en mistään hinnasta antaisi pois.
Ikuisesti kanssasi olla jos vois,
se minulle suurimman onnen tois.
Olet minun, olen sinun,
yhdessä olemme me ja 
meillä on se 
kaikista suurin
Rakkaus.


torstai 23. tammikuuta 2014

Pika kosketus tähän väliin..

Vihdoinkin kauan odotettu päivä on koittanut, pienin pörröpää pääsi kerhoon keskimmäisen pörröpään kanssa taksilla. Voi sitä odottamisen ja jännittämisen riemua, tätä oli niin odotettu.
On koskettavaa nähdä kuinka isosisko ottaa vastuun pikkusiskosta.
Minä huolehdin sinusta, sinulla ei ole mitään hätää.

Ja kuinka pikkusisko katsoo isosiskoa tuikkivin silmin ja luottavaisin mielin, minulla ei ole mitään hätää.

Olisin aina itse halunnut siskon, mutta minulla on kaksi veljeä. On ihana seurata omia lapsia kun välillä riidellään ja välillä osoitetaan suurta sisar rakkautta.
Voi näitä äidin söpöläisiä, siinä ne nöpöttää uudet mekot päällä, valmiina kerhoilemaan yhdessä.

Tuntuu hassulta olla kotona aivan yksin, tai no koira nukkuu sohvan nojalla..ja no joo jälleen pari kakkua odottaa päällystämistä eikä tekeminen varmasti lopu muutenkaan..

Mutta arvatkaas mitä..meillä on tänään parisuhdeloma.. ihan kahdestaan ja ei vieläkään suunnitelmaa mihin tie vie..aikasta ihanaa<3 minä ja isoin pörröpää ihan kahdestaan.

Ja nämä suloiset pörröpäät+pörröpää nro.1 ja pörröinen koira saa mennä mummon ja papan luo lomalle..

Nyt tilauskakut kasaan jotta pysytään aikataulussa..

ihanaa päivää..


On aika kosketuksen..

Yhä elossa.. vakaasti olin ajatellut tätä "päiväkirjaa" kirjoittaa joka päivä. Jälleen kerran joudun täydellisyyden tavoittelun tunkemaan piirongin laatikkoon, minusta ei vain ole siihen.
Yllättävänkin täydellisesti kello 6.45 herätys ja illalla kello 22.30 hetken pysähdys elämän tahti kolmena päivänä peräkkäin vie mehut. Kaikki mitä siinä vaiheessa on sanottavaa on tiiistettynä yhteen sanaan VÄSYNYT. 

Mutta tiedättekös tämän blogin myötä olen oppinut katsomaan elämääni myös uusin silmin. Joka päivä kiinnitän vielä enemmän huomiota mitä ympärilläni tapahtuu. Näiden hiljaisten päivien aikana olen kokenut todella paljon kosketuksia, niin iloisia kuin surullisia, pieniä ja suuria.

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on maanantaina kaikista estelyistä huolimatta syntyneet pienet kaksos pojat. Liian pieniä, ihan liian pieniä. Alle kilon painoinen pikku mies on niin tajuttoman pieni. Jokaisen päiväni olen aloittanut avaamalla ystäväni blogin ( kutsun häntä ystäväksi vaikka todellisuudessa hän on oikeastaan minun asiakkaani , mutta ystävä kuullostaa niin  paljon lämpimämmältä ja koska ajatukseni häntä ja hänen perhettään kohtaan ovat erityisen lämpimät, kutsun häntä ystäväksi)kurkatakseni tilanteen. Tänään monen monta kertaa klikkasin ja klikkasin ja ei vieläkään mitään, hirmuinen huoli. Mutta sitten viimein sivulle päivittyi uusi teksti ja se oli sellainen kosketus tähän samalla niin pirun kylmään ja samalla pakahduttavan ihanaan elämään. Pienet miehet taistelevat elämästä ja voi kuinka toivonkaan että kaikki menee hyvin.

En voi täysin tietää miltä tulollainen tilanne tuntuu, katsella vierestä kun oma lapsi/lapset taistelevat elämästä. Voin kuvitella sen huolen ja kauhun määrän. Uskon että jokainen äiti tietää tunteen kun pelkää oman lapsensa puolesta. . tähän aikaan illasta en edes anna itselleni lupaa miettiä moista, liian koskettava jo ajatuksenakin.

Toivon sydämeni pohjasta tuolle perheelle mielettömän määrän suojelusenkeleitä ja taikavoimia. Tähtitaivaalle tuijottaen pyydän, nyt jos koskaan näytä että olet siellä.

Keveämpiin tunnelmiin ennen kuin on liian myöhäistä..eli silmät kostuu niin ettei näppäimistöä näe ja silloin on hieman vaikea kirjoittaa koska en osaa kirjoittaa hienolla kymmensormijärjestelmällä..

Elämä täällä pikitien päässä on siis melkoista haipakkaa, mutta kaiken kiireen keskellä otin päikkärit isoimman pörröpään kainalossa, samalla kun odotin että kakku paistuu. Pienin pörröpää piti huolen etten nuku onneni ohi ja yritti epätoivoisesti nostaa minut istumaan. siihen ei aivan kolme vuotiaan voimat riitä ( vaikka näinkin soukka olen, no vitsi vitsi en aivan ollut) Kolmevuotiaan sanoja lainaten -äiti sinä olet jättiläinen, melko pullokas.

No joo minusta tuntuu että nyt on taas aika päättää tämä päivä..mutta hei huomenna tavataan taas, eikö niin?

P.s Ihan mielettömän paljon kiitoksia ihanista kommenteista, tarkoitus oli vastata mutta tämä on eka kerta kun olen läppärillä sen koomin ja puhelimella on niin nihkeä kommentoida, mutta kiitos te saatte minut jatkamaan;)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pikainen kosketus

Olen tässä mietiskellyt miksi aloin kirjoittaa tätä blogia.. Ajatus oli mielessä kytenyt jo kauan.. jostain syystä pidän kirjoittamisesta. Päiväkirjan kirjoittaminen ei jotenkin sytyttänyt, joten päädyin tähän. Ehkä on mukavampi kirjoittaa jos näitä raapustuksia joku lukee. Tähän väliin muuten iso kiitos sinulle joka olet tänne eksynyt ja super kiitos niille jotka ovat jaksaneet jonkin kommentin jättää.. Käviälaskuri näyttää reilua 600 muutamassa päivässä.. lukijoita on 12 joten minun matikalla täällä on käynyt joku muukin..

Muutaman ihanan ystävän kommentit tästä blogista, saivat hymyn huulille, lämpimän tunteen sydämeen ja se jos joku koskettaa. ..tiedän siis että oikeati joku lukee tätä ajatuksella ja ymmärtää tämän jutun..Kiitos ihanat siellä ruudun toisella puolella, olette tärkeitä jokainen.

Aika jännittävää on myös etten oikeati tiedä kuka muu näitä lukee. Toisaalta tämä on huomattavasti henkilökohtaisempi blogi kuin nuo askartelu puolen blogit. Hieman ehkä jopa kauhistuttaa, kun välillä uppoutuu tekstiin ja unohdan että näitä lukee joku muu kuin minä..

Mietin että mitähä näistä minun jutuista joku ajattelee, varmaan monenlaistakin..lähinnä negatiivisessa mielessä utelijaat ihmiset ahdistavat minua. Mutta no joo, eipäs täällä mitään suuria salaisuuksia ole joten minähän saan kirjoitella mitä haluan..ja minähän kirjoitan. Ja koko rahalla pukkaa myös kirotusvirheitä..oln pahoillani.

Tänään olen aika väsynyt, joten otan nyt lasin viiniä ja nautin hetken hiljaisuudesta, joka on muuten välillä tajuttoman kaunista..

Näihin tunnelmiin .. ehkä huomenna taas tavataa;)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Neljäs kosketus

Tasan 6 vuotta sitten kirpsakan pakkas sään saattelemana perheeseemme syntyi toinen prinsessa
Minusta tuli äiti toisen kerran ja tällä kertaa kokemus oli erillainen. Kotona odotti 3-vuotias uhma-ikäinen, maailman ihanin mies ja koti oli muuttunut osakkeesta isoon omakotitaloon "syrjäseuduille";) .. Toisen lapsen kanssa sain tuntea myös miltä tuntuu kun lapsi joutuu lastenosastolle..siinä vaiheessa hormooni huuruissa se oli ehkä lähes maailmanlopun meinikiä. Tottakai se on iso asia, mutta ei nyt ihan niillä leveleillä.

Nyt tuo pieni alle kolmekiloinen nyytti on muuttunut 6- vuotiaaksi todelliseksi prinsessaksi. Toisinaan hän vaatii palvelua kuin oikea prinsessa ja mielellään kun hänelle puhutaa aloitetaan lause "Teidän Korkeutenne"
Että näin.. no äitinsä tyttö;)

Tämä päivä muistuttaa minua myös kuinka särkyvää kaikki on. Neljä vuotta sitten tänä samaisena päivänä, nuori tyttö päätti elämänsä. Tunsin hänet vain asiakkaana, hän ei ollut siis minulle muuten erityisen läheinen.
Jostain syystä kuitenkin joka ikinen vuosi tuo tyttö palaa mieleeni. Toki se käy mielessä muulloinkin, mutta erityisesti tänä päivänä. Edelleen mietin miksi? Tuo typerä sana Miksi? Siihen ei vastausta tällaisesa tilanteessa koskaan saa.  Kumpa vain jotenkin olisi voinut tuon tytön käteen tarttua ja kertoa että ei ole mitään niin suurta asiaa jota ei voisi selvittää..

Uskon että nyt hänellä on kaikki hyvin siellä jossain pilven reunalla. Mutta läheisten sydän ei koskaan unohda, suru muuttuu mutta kaipaus ja kysymykset jäävät..

Ei ole kauaakaan kun olin itse nuori ja typerä. Olin kammottavan itsepäinen, raivostuttava lapsi. Varmaan vanhempani ovat moneen kertaan miettineet että mitä tuostakin tulee.. ja heittäneet varmaan jo kirvestä kaivoon ettei mitään muuta kuin harmaita hiuksia.. Olen edelleenkin niin pahoillani kaikesta.

Mutta minustahan tuli lähes normaali, yllättävänkin fiksu ja minullekkin on paikka löytynyt, paras paikka.

Voi kumpa voisi tuolaisille nuorille ihmisille kertoa että se nuoruus on vain ohitse kiitävä hetki, jolloin kaikki tuntuu jotain 100 kertaa pahemmalta mitä totuus on. Elämässä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, niin monta mutkaa selvitettävänä ja niin monta ihanaa pitkää suoraa nauttia hetkistä että ei ole mitään minkä takia se tie kannattaisi jättää kulkematta.

Koska elämä on välillä ihan pirun julmaa, olen miettinyt kaiken sen tarkoitusta, miksi joillekkin ihmisille annetaan niin raskas reppu kannettavaksi ja miksi toisten murheet mahtuvat käsilaukkuun. Oman elämäni kohdalla ne ovat todellakin käsilaukku koossa, vaikka välillä on tuntunut että kovin on raskas veska perässä vedettävänä, ei elämässäni ole ollut koskaan sellaista asiaa, etten veskaa olisi olkapäälle jaksanut takaisin nostaa.

Minun ajatusmailmassani kaikella on tarkoituksensa, ainoan aukon ajatukseen tekevät liian aikaisin, hyvästejä jättämättä lähteneet. Vielä en ole tarkoitusta niille löytänyt. Miksi enkelin siipi tarttuu toisen käteen aikaisemmin vieden mukanaan..

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kosketus- olen onnellinen

Pysähdyn hetkeksi.. 
ulkona näyttää todella kauniilta, valkoisen kuuran sekaan mahtuu pari auringon kosketusta.
Niin kaunista ja puhdasta.

Tänään herätessäni ensimmäinen tunne oli onni.
Eilisen hetkellinen ahditus on poissa, olen niin onnellinen kaikesta.
Selvisin eilisestä kaaoksesta tajutessani ettei niillä pienillä asioilla oikasti ole mitään merkitystä.
Tein mitä kerkesin, nautin päivästä ja lasten ilosta.

Mieleen erityisesti jäi hetki kun aamun suihkin hirveässä kiireessä..
lapset kerhoon, kotiin täyttämään kakku, muutama kakkupohja, pari korttia loppuun, aamupala, sitten leikaamaan yksi tukka, lapset pois kerhosta, paketti postista, kauppa, kotiin, pyllyn pyyhintä yläkerran vessassa, pyllyn pyyhintä alakerran vessassa.. kauppa kassit eteisessä, lasten ulkovaatteet pitkin lattiaa, koira pyörii odottamasa tervehdystä jaloissa, makarooni vesi kiehumaan, kämppä sekaisin ja taas yläkerrasta kuuluu ÄITII.. pinna vähän kireänä ajattelen mitä nyt taas..menen ylös, mitä nyt taas..
- sitä vaan että olet maailman paras äiti.
Päivän kosketus.

Niin kaiken tämän hässäkän keskellä minulla on nuo kolme pörröpäätä, jotka tarttuvat kaulaan ja rutistavat lujaa ja kuiskaavat rakastan sinua äiti.
Ja illalla on sängyssä vähän isompi pörröpää, jonka kainaloon käpertyä.

Olen niin onnekas, niin onnekas.

torstai 16. tammikuuta 2014

Kosketus uusiin laseihin..

Kun sain silmäni aamulla auki ensimmäinen ajatus oli ahdistus.
Päivän minuutti aikataulu, yksi kouluun, kaksi kerhoon, kauppa, leivontaa paljon, kaveri synttärit, huomiset isommat synttärit ja kaikki muut perus hommat.
Aikataulu on jo nyt pahasti rakoileva..

Stressi on kiellettyä, koska se aiheuttaa minulle ihan fyysistä kipua. Muuten ihan hyvässä hallinnassa oleva fibromyalgia, ei pidä stressistä..

Kävin kurkkaamassa ystäväni blogia, pysähdyin.
Hän elää elämässään sellaisia hetkiä, joita ei voi mitenkään verrata omiini.
Millään pikkuasioilla ei ole mitään merkitystä, onko kakun välissä hilloa vai kemavaahtoa tai kenties jotain muuta.. ei mitään väliä.
Minun kanssa aamulla sohvan nurkkaan käpertyy kolme pörröpäätä, joista jokainen on minulle rakkainta koko maailmassa.
Ei mitään väliä tarjoanko vieraille kahdeksaa eri sortia itseleivottuja herkkuja, ei mitään väliä.
Hautaan siis pienen perfektionistin sisälläni jonnekkin syvemmälle.
Avaan jälleen silmäni elämän oikeille tärkeille asioille.
Ehkä näillä uusilla laseilla näen taas vähän selvemmin oikeat hetket, 
ne hetket joilla on jotain merkitystä,
ne hetket ja asiat mitkä koskettaa.



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ensimmäinen kosketus..

Tasan yhdeksän vuotta sitten sain syliini pienen käärön. Ensi kosketus mullisti maailmani ja muutti sen suunnan. Minusta tuli äiti. Tein elämäni suurimman päätöksen, yksin. Sain osakseni arvosteluja, vihaa, juoruja, valheita, uhkailuja, sääliä. Mutta mukanani kulki myös ihmisiä joilta sain tukea, kannustusta ja apua. Osa noista ihmisist kulkee mukanani yhä, ne tärkeimmät, jotka tietävät kuka minä olen ja pitävät minustä sellaisena kuin oikeasti olen.

Osa epäilijöistä palasi takaisin, niistäkin tärkeimmät.

Nyt yhdeksän vuoden jälkeen, olen onnellisempi kuin koskaan. Nuo hetket muuttivat elämäni ja uskon että jokaisella vastoinkäymisellä oli tarkoituksensa. Olen vahvempi.
Samalla olen myös heikompi, minussa on kohta jota voi koskettaa enemmän kuin mitään - äidin sydän.