Jokainen päivä kätkee sisäänsä jotain mikä koskettaa..

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Miksi kirjoitan tätä?

Luin koko blogin läpi, mietiskellen mitä olen kirjoittanut..(paljon kirotusvirheitä ainakin) Osasta teksteistä näin jälkikäteen hämmenyin itsekkin.. Ihan täysin en ole voinut "päiväkirjaani" täyttää päivittäin, enkä ihan jokaista kosketusta kirjoittaa mitkä olisin halunnut, mutta aika monta kuitenkin:)
Paljon tekstiä mahtuu alle kuukauteen ja aika monta kävijää, huikean monta. Olen oikeastaan hyvikin hämmentynyt määrästä ja paljon olen saanut kiitosta blogin rehellisyydestä, erilaisuudesta ja kosketuksesta. 

Mietein jälleen kerran miksi teen tätä, tai mitä joku muu ajattelee tästä.Uskon että moni ymmärtää blogiani, mutta epäilen myös että ärsytän myös joitakin.. kritiikki on myös terevetullutta ja kommentit muutenkin. Ritvalle <3 

Hetken mietein teenkö tätä siksi että olen huomionhakuinen, itsekäs, haluanko leuhkia sillä mitä minulla on ja jota jollain muulla ei ole? Haluanko että ihminen jolla ei ole täydellistä parisuhdetta tuntee kateutta minua kohtaan? Haluanko näyttää jollekkin että minusta on tullut jotain parempaa kuin joku muu? Haluanko hehkuttaa kultalusikkaa, jonka vihdoinkin olen suuhuni laittanut? Haluanko todistella jollekkin että minulla menee hyvin? Mitä minä tällä haluan?

Miksi kirjoitan?

Todelliset tarkoitus peräni ovat jotain ihan muuta.. minulla ei ole tarvetta todistaa kellekkään mitään mitä olen tai en ole. Minä olen minä ja olen juuri sellainen kuin olen. En ole täydellinen, en lähelläkään.. välillä olen hyvinkin itsekäs,ärsyttävä, kiukkuinen, pidän huomiosta silloin kun se minulle sopii, en siis halua olla varsinaisesti esillä, mutta jos joskus siihen puolivahingossa ajaudun pidän siitä. Oikeasti olen jopa hieman ujo, uudet asiat, paikat, ihmiset ja tilanteet pelottavat minua. Ja jos joku kasvotusten kommentoi tätä blogia, häkellyn ja tunnen ehkä jopa häpeää..koska kirjoitan tänne juuri mitä ajattelen, välillä miettimättä vähääkään ja ihan omalla nimellä.. olisiko viisaampaa ollut naamioitua nimimerkin taakse?Ehkä olisi ollut helpompaa, mutta olen sitä mieltä että jos kirjoitan omia ajatuksia ei se luo kovin rehellistä kuvaa jos kätken ne nimimerkin taakse. Jaahas ja taas lähti teksti väärille raiteille.. takaisin aiheeseen .. Minun tarkoitukseni ei siis ole pahoittaa kenenkään mieltä, ei leuhkia siitä mitä minulla on tai esittää muuta kuin olen. Vilpitön tarkoitukseni on jakaa blogin nimen mukaisesti kosketuksia, toivon että voin koskettaa jotain muutakin omilla kosketuksilla, toivon että edes joku muukin oppii näkemään elämän onnellisen puolen, nauttimaan siitä, arvostamaan sitä mitä on ja käyttämään energiansa ennemmin hyvään kuin pahaan. Toivon että joku muukin uskaltaa olla rehellisesti onnellinen. Jos edes joskus jonkun silmät saan hetkeksi auki tai tuntemaan sydämessä lämmön, pienen hymyn pilkahduksen huulilla, kosketuksen jossakin muodossa..olen tavoitteeni täyttänyt. Kun oikein tarkasti katsoo huonoakin päivää, jokaisessa päivässä on kuitenkin jotain koskettavaa. Se voi olla jotai hyvin pientä, mutta kun näet sen se muuttuu suuremmaksi, ja suuremmaksi. Toivon vilpittömästi että jokainen löytää oman onnensa ja jokainen joka on se jo löytänyt osaa arvostaa sitä.


4 kommenttia:

  1. Kiitos Marika <3
    Ainakin minua nämä kirjoitukset koskettavat ja puhuttelevat.
    Vaikka meillä on ikäeroa - aika paljonkin - tunnistan niin hyvin nuo sinua koskettavat asiat enkä voi olla vastaamatta sinulle. Toki minäkin tänne sinulle kirjoitan omista lähtökohdistani, mutta hyvinkin samoja ajatuksia ja tunteita läpi käyden.
    Ennen kaikkea olen huomannut, että en ole yksin omien ajatusteni ja mietteitteni kanssa vaan löydän kirjoituksistasi ja ajatuksistasi kaikupohjaa omille ja tuntemuksilleni.
    Ehkä olemme onnekkaita -kummallakin tuntuu olevan elämä joka kantaa vaikka välillä on haasteitakin. Niistä haasteistakin selviää - se on mielestäni yksi näiden kosketusten kantava ajatus ja pointti.
    Ei kenenkään elämä ole täydellistä , ei ruusuilla tanssimista; varsinkin naisen elämä on välillä turhautumista, väsymistä, kiukkuamista... mutta sitten vastapainoksi elämässä on niin paljon kaunista ja suloista, kun sen vain oikein oivaltaa.
    Ja siitä on minun mielestäni kyse näissä sinun kosketuksissasi. Siksi ne koskettavat ainakin minua - ja varmaan muitakin, jotka täällä vierailevat.
    Saan niin paljon ajattelemisen aihetta, huomaan olevani kiitollinen kaiken haastavan keskellä,,,
    Siinä syy miksi minä palaan tänne aina uudelleen <3

    VastaaPoista
  2. Marika <3 Uskon että kukaan joka sinut tuntee ei näe sinua huomionhakuisena, itsekkäänä, leuhkana tai ihmisenä joka haluaa tieten tahtoen pahoittaa toisen mielen. Niinkuin itse sanoit kirjoitat tätä ihanaa, koskettavaa blogia juuri sinuna itsenäsi rehellisesti ja avoimena, ja sinut tuntien voin sanoa rehellisesti että sinusta ei löydy noita edellä mainittuja negatiivisia piirteitä. Mä ihailen sun asennetta elämää kohtaan ja yritän myös oppia siitä itsekin. Ajatuksesi ovat rehellisiä ja kirjoituksesi rohkeita.On ihailtavaa ja rohkeaa seisoa ajatuksiensa ja mielipiteidensä takana, niin kuin sinä teet. Monesti lukiessani kirjoituksiasi, huomaan ajatustemme kulkevan samoja ratoja, on ihana ja lohduttava huomata ettei ole yksin <3 Sä saat tekstilläsi ihmisen vangittua hetkeen ja siihen tunteeseen sekä ajattelemaan asioita laajemmin. Ehkä näin "aikuisena" sitä on oppinut ajattelemaan elämästä positiivisemmin ja tarttumaan kaikkeen siihen hyvään mitä meillä nyt on, unohtamatta niitä hetkiä jolloin elämä tarjoaa vähemmän hyviä hetkiä, mutta luotten siihen että niilläkin hetkillä on ollut tarkoituksensa ja nekin ovat tuoneet loppujen lopuksi uusia hyvä asioita. ihmisten pitäisi oppia olemaan onnellisia ja tyytyväisiä kaikkeen hyvään mitä heillä on, ja osata näyttää se kuinka onnellisia ovat eikä aina vain vaatia enemmän ja enemmän. Ehkä juuri sun tekstien rohkeisemana uskallan itsekin sanoa nyt että munkin elämä on hirveän onnellista juuri nyt, sellasta ihanaa arkionnea ihanan mieheni, lasteni ja ystävieni keskellä <3 Olen kiitollinen juuri tästä mitä minulla nyt on ja juuri niistä pienistä "kosketuksista" jotka muistuttavat mua hetkittäin siitä että kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt.

    Rakkaudella' Erja

    VastaaPoista
  3. Kateus. Meihin suomalaisiin istutettu ja juurrutettu viheliäinen tauti. Omaa onnea ei saa näyttää. Toisen onni on itseltä pois. Onnea on vain rajattu määrä yhteisesti jaettavaksi. Näin moni ilmeisesti uskoo ja käyttäytyy sen mukaan. Minäkään en syntynyt kultalusikka hampaissa, pelaan vain omilla korteillani ja niitän sitä mitä kylvän. En syytä vanhempiani kasvatuksestani tai muustakaan, kavereitani tekemisistään tai tekemättä jättämisistä (lähinnä entisiä kavereita) tai muitakaan ihmisiä menneisyydestäni. Kaikesta siitä minusta on tullut se,mitä olen nyt. Minä olen vastuussa oman elämäni suunnasta. Arvostan,että uskallat olla sitä mitä olet ja avaat mieltäsi muillekin. Ne ajatukset saavat minutkin ajattelemaan asioita uudella tavalla. Peilaamaan omiin ajatuksiini,mitä mieltä minä niistä olen. Vaikka välillä niskaan tulee lokaa oikein lapiokaupalla,niin minä olen tällainen ja hyvä niin. Palautteesta oppii ja henkistä kehitystä tapahtuu, ainakin toivottavasti. ;) Älköön muut tykätkö kaikesta tekemisestä ja sanomisesta, pysy sellaisena kuin olet. Ole rauhassa onnellinen,sopii se muille tai ei. Saara

    VastaaPoista
  4. Niin monet kerrat kohdannut itsekin kateutta vain sen takia, että olen sanonut olevani onnekas tai onnellinen. Kukaan ei ajattele sillä kateuden hetkellä kokonaisuutta. Olen sanonut, että vaihdetaanpas päiväksi tai vaikka vuodeksikin paikkoja. Ottaa minun elämäni ja minä hänen. Osaisiko hän olla onnellinen samassa jamassa?
    Hiljaisuus. Katumus. Kateus poissa. Niinpä!!!

    VastaaPoista

Kiitos <3